HISTORIA

Harry Hannus, kaikkien aikojen menestynein suomalainen kilpapyöräilijä

Porvoon Akilles aloitti kilpapyöräilyn Suomessa ensimmäisten seurojen joukossa jo vuonna 1912. Vertailun vuoksi: Ranskan ympäriajo järjestiin ensimmäisen kerran vuonna 1911.

 

Jo vuonna 1912 saavutetusta piirimestaruudesta lähtien Porvoon Akilles on paaluttanut asemansa Suomen johtava pyöräilyseura. 

 

Akilleen pyöräilijät ovat edustaneet Suomea useissa Maailmanmestaruus- ja Olympiakisoissa ja seura  pyörittää Suomen merkittävintä kansainvälistä pyöräilytapahtumaa, Porvoon Ajoa. Pyöräilyn Superviikonlopuksi kasvanut tapahtuma  järjestetään vuosittain kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.

 

Superviikonlopun liitännäisenä ja esikilpailuna on TWD:n perjantaina järjestämä Fellmanin Ajo Lahdessa. Porvoossa superviikonloppu käynnistyy lauantaina Akilles-legenda Ole Wackströmin muistoajolla. Superviikonloppu huipentuu legendaariseen Porvoon Ajoon, jonka himoittuun kiinnityspalkintoon Hellracer-pokaaliin jokainen suomalainen ajaja haluaisi kaiverruttaa nimensä.

 

Eniten kiinnityksiä Hellracer-pokaalissa on Porvoon Akilleen suurella pyöräilysankarilla Harry Hannuksella, voittoja on kaikkiaan peräti yhdeksän. Kilpailun perustajalla Akilleen Raul Hellbergillä kiinnityksiä on seitsemän. 

 

Porvoon Akilles, yksi maamme vanhimmista ja tunnetuimmista pyöräily-seuroista, on tuottanut kymmenittäin ajajia 

vaativan lajin huipulle.

 

Suuria Porvoon Ajon voittajia ovat myös Akilleen nykyinen päävalmentaja Kari Myyryläinen sekä Akilleen kasvatti, Liguigas- ja Sky-tallien ammattilaisajaja ja  World Tour ammattilaispyöräilytallin Israel Startup Nationin nykyinen GM, general manager Kjell Carlström. Kummallakin on kunniakkaat kuusi voittoa.

Tänä päivänä panostamme lujasti jo 2000-luvun alussa Akilleen jäseneksi liittyneen päävalmentaja Kari Myyryläisen johdolla nuorten ajajien kehittämiseen ja ajajien omien unelmien toteuttamiseen, joka lähes poikkeuksetta on tehdä pyöräilystä oma ammatti.  Nuorten ajajien kehittymisen kautta haluamme nousta johtavaksi suomalaiseksi pyöräilytiimiksi vuoteen 2022 mennessä. 

 

Haluamme rakentaa Akilles Green Teamistä suomalaisille nuorille kehitysalustan kansainvälisiin kisoihin. Haluamme samalla ajaa vahvalla arvopohjalla ilmaston puolesta. Kutsumme nuoria lahjakkuuksia mukaan tavoitteelliseen harjoitteluun kohti menestystä. 

Seuraavaksi katsaus siihen, kuinka menestys ja legendaarinen maine luotiin miljoonien ajettujen kilometrien kautta.

 

 

Pyöräilyjaoston perustaminen vuonna 1911

Vuonna 1902 17. lokakuuta perustettiin Borgå Nykterhetsvänners Gymnastikklubb, BNV:s Gymnastikklubb. Seuran nimi muutettiin vuonna 1906 nimeksi Gymnastik- och idrottsföreningen Akilles ja Akilleesta tuli itsenäinen yhdistys. Painonnosto ja paini olivat alkuaikojen ykköslajit, jalkapallo otettiin seuran ohjelmaan vuonna 1907.

Vuonna 1911 pyöräily tuli mukaan Akilleen ohjelmaan. Akilleen pyöräilyjoukkue saavutti heti seuraavana vuonna 1912 piirinmestaruuden, jonka kunniaksi mentiin oikein valokuvaamoon. Vuonna 1917 shakki ja vuonna 1920 perustettiin Akilles "hockeyklubb", joka on jääpallojaoston edeltäjä. Nyrkkeily tuli ohjelmaan ensimmäisenä seurana Suomessa vuonna 1923.

Ensimmäinen Porvoon Ajo

Historian ensimmäinen Porvoon Ajo ajettiin vuonna 1926. Porvoon Ajo syntyi samoihin aikoihin, kun ryhdyttiin järjestämään eurooppalaisia yhden päivän klassikoita.

 

Aloitteen Porvoon Ajon järjestämiseen teki Porvoon Akilleen ensimmäinen pyöräilylegenda Raul Hellberg. Raul Hellberg oli myös ensimmäisen Porvoon Ajon voittaja.

 

Kilpailureitti oli mitaltaan 120 km, se ajettiin Porvoosta Helsinkiin ja takaisin. Lähtö oli Porvoon torilta. Lähdöstä seurattiin palkintotuomarien autoa aina veturitallille asti. Siitä ampaistiin sitten Helsingin maantietä pitkin Helsingin Vanhakaupunkiiin, sieltä Hämeentietä pitkin Siltasaarenkadulle, ja edelleen Unioninkatua myöden nykyiselle Helsingin Tuomiokirkolle eli ns. suurkirkolle, silloiselle Nikolainkirkolle. Senaatin torin kulmalla tehtiin täyskäännös takaisin Porvooseen. Paluu tapahtui samaa tietä Porvooseen. Porvoossa ajettiin kilpailun loppu Jokikatua, Nikolainkatua, Uutta Vuorikatua ja Aleksanterinkatua urheilukentälle, jossa oli maali.

Raul Hellberg osallistui vuonna 1928 olympialaisiin ja sijoittui maantieajossa kymmenenneksi. Akilleen pyöräilijät Raul Hellberg ja Helmer Munter osallistuivat pyöräilyn maailmanmestaruuskilpailujen maantieajoon vuonna 1931 Kööpenhaminassa. Hellberg sijoittui hienosti kahdeksanneksi ja Munter oli 21. Vuoden 1932 olympialaiset pidettiin Los Angelesissä. Hellberg arpoi mukaan lähtöä, mutta vaivalloinen merimatka ja mantereen ylitys junalla oli menestyvän liikemiehen ajankäytölle liikaa, eikä hän lähtenyt matkaan. Elämänsä kunnossa oleva Raul Hellberg juhli samana vuonna maantieajon Pohjoismaiden mestaruutta Tukholman olympiastadionilla, ja hänellä olisi epäilemättä ollut mahdollisuus taistella jopa kultamitalista maantieajossa. Kullan vei Italian Attilio Pavesi. Campione Pavesi tunnettiin vielä kymmenen vuotta sitten maailman vanhimpana elossa olevana kilpapyöräilijänä. Hän kuoli satavuotiaana vuonna 2011. Pronssia vei Ruotsin Bernhard Britz, jonka Hellberg oli voittanut useasti.

 

 

Historian ensimmäinen Porvoon Ajo ajettiin vuonna 1926. Alkuperäinen reitti kulki Porvoosta Senaatintorin kulmalle ja takaisin.

Raul Hellbergin valtakausi Porvoon Ajossa

Kilpailun perustaja aikansa huippupyöräilijä ja liikemies Raul Hellberg voitti Porvoon Ajon sen alkuvuosina kaikkiaan seitsemän kertaa vuosina 1926-1930, 1932 ja 1934. Porvoon Ajo oli alun alkaen kansainvälinen kilpailu. Ensimmäinen ulkomainen voittaja oli Nils Welin Ruotsista v. 1931.

 

Kolmekymmentäluvun loppu ja 40-luku olivat pääosin ulkomaisten ajajien juhlaa. Arne Berg Ruotsista voitti vuosina 1935-36 ja 1938, saksalainen Hans Preiskeit vei voiton vuosina 1939-1940. Vuonna 1941 ennen jatkosodan alkua voitto meni taas Ruotsiin, kun Åke Seyffarth voitti.

 

Porvoolainen Raul Hellberg (15.12.1900-30.10.1985) menestyi kilpapyöräilijänä ja liikemiehenä. Hän voitti 24 suomen mestaruutta, kaksi pohjoismaiden mestaruutta ja edusti Suomea Amsterdamin olympialaisissa 1928.

 

Raul Hellberg perusti sittemmin nimeään kantavan urheiluliikkeen vuonna 1926, ja toimi monissa liike- ja järjestöelämän johtotehtävissä ja sai kauppaneuvoksen arvonimen 1964.

Jatkosota keskeytti Porvoon Ajon järjestämisen

Raskaina jatkosodan vuosina Porvoon Ajon järjestelyihin tuli tauko kolmeksi vuodeksi. Vuosina 1942-1944 ei kilpailua järjestetty. 

Sodan jälkeen mainetta niitti ja monen nuoren, mm. myöhemmin Akilles-legendaksi nousseen Ole Wackströmin suureksi sankariksi nousi sodassa toisen kätensä kokonaan menettänyt Albin Andersson, joka näytti, että kovissa kilpailuissa voi menestyä ja voittaa vaikka yksikätisenä.

 

Ole Wackströnm innostui pyöräilyyn Porvoon Akillesta edustaneen Anderssonin ihmetekojen ansiosta. Albin Andersson oli lupaava ajaja, mutta ei päässyt näyttämään kykyjään kansainvälisissä kisoissa, koska parhaat vuodet osuivat sota-aikaan. Kranaatin sirpale viilsi poikki Anderssonin käden kyynärvarren yläpuolelta talvisodassa helmikuussa 1940. Porvoolainen ei antanut periksi.

 

Hän jatkoi uraansa pyörällä, jonka ajotanko oli tuunattu yksikätisen hallittavaksi. Ja ihme tapahtui: Sodassa haavoittunut Albin Andersson voitti maantieajon Suomen mestaruuden sodan jälkeen. Andersson oli tehnyt ratkaisevan irtioton heti kilpailun alussa vetäen omaa tempo-ajoaan koko matkan. Hän tiesi, ettei yksikätisenä kykenisi kirivoittoon. Vuonna 1944 sotainvalidi Andersson yllätti niin asiantuntijat kuin yleisönkin voittamalla 75 kilometrin maantieajon Suomen mestaruuden. Paluullaan pyöräilyyn invalidina ja Suomen mestaruudellaan hänestä tuli aikansa suuri sankari ja ikimuistettava pyöräilylegenda.

Vuodesta 1945 alkaen 40-luvun loppu ja viisikymmentäluvun alku oli ruotsalaisten ajajien juhlaa. Ruotsalaisten voittokulun katkaisi vain kahtena vuonna Akilleen Thorvald Högström, joka otti voitot vuosina 1948 ja 1950. 

Vuonna 1948 pyöräilijä Thorvald Högström osallistui Lontoon olympialaisiin, mutta joutui keskeyttämään maantieajossa. Neljän kilometrin joukkueajossa hän sijoittui Suomen joukkueessa yhdenneksitoista. Seuraavana vuonna Thorwald Högström osallistui maantieajoon Kööpenhaminan maailmanmestaruuskilpailuissa, mutta joutui sielläkin keskeyttämään.

 

Ruben Forsblom ajoi Porvoon Ajon reittiennätyksen 50-luvulla

Vuonna 1950 pyöräilijä Nils Henriksson oli mukana maailmanmestaruus-kilpailuissa Moorsledessä Belgiassa, mutta joutui keskeyttämään.

Helsingin olympialaisissa vuonna 1952 pyöräilijä Ruben Forsblom starttasi maantiekilpailuun, mutta joutui hänkin keskeyttämään. Nils Henriksson puolestaan osallistui 4 km ratakilpailuun ja sijoittui viidenneksitoista.

Pyöräilijä Nils Henriksson otti osaa Helsingin vuoden 1952 olympialaisten 4 kilometrin joukkuerata-ajoon sijoittuen 15. Ruben Forsblom starttasi olympialaisten 190 kilometrin maantieajoon kisakylän keskeltä nykyiseltä Koskelantieltä, mutta hän joutui keskeyttämään. Saman vuoden  Luxembourgin maailmanmestaruuskilpailuissa pyöräilijä Nils Henrikssonin epäonni jatkui , kun hän joutui keskeyttämään.

Vuoden 1953 Luganon maailmanmestruuskilpailuissa pyöräilijät Ruben Forsblom ja Nils Henriksson osallistuivat maantieajoon. Forsblom sijoittui sijalle 47 ja Henriksson keskeytti. Vuonna 1954 Forsblom JOI Porvoon Ajon alkuperäisen reitin ennätysajan.

 

Vuoden 1956 maailmanmestaruuskilpailut pidettiin jälleen Kööpenhaminassa, jossa Nils Henriksson joutui keskeyttämään maantieajon. 

Ole Wackström osallistui Hollannissa Zandvoortin maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 1959, mutta joutui keskeyttämään. Seuraavan vuoden maailmanmestaruuskisoissa Sachseringissä Saksassa Ole Wackström oli jälleen mukana ja sijoittui maantieajossa sijalle 62 ja 4 kilometrin rata-ajossa sijalle 25.

60-luku Wackströmin ja Karhun veljesten aika

Vuonna 1961 pyöräilijä Kaj-Uno Johansson sijoittui Sveitsin Bernin MM-kisoissa 69. maantieajossa.

 

Vuoden 1967 Hollannin Heerlenin MM-kisoissa pyöräilijät Ole Wackström, Yngve Tallsten, Eero Karhu osallistuivat kisaan mutta eivät sijoittuneet. Eero Karhu ja Ole Wackström keskeyttivät maantiekisan. Ole Wackström oli kuitenkin 21. neljän km rata-ajossa. Lisäksi Yngve Tallsten ja Ole Wackströn olivat mukana myös paritempossa.

Meksikon olympialaisissa vuonna 1968 Ole Wackström sijoittui 57. maantiekilpailussa ja oli 16. 4 km rata-ajossa. Suomen joukkueessa Wackström sijoittui sijalle 19 joukkuetempossa.

Porvoon Ajossa

Akilleen ajajien ja

Harry Hannuksen kultakausi

Seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana vuosina 1953-1983 voitot tulivat yhtä vuotta lukuun ottamatta Suomeen, vain v. 1956 voitto meni Ruotsiin. Tähän ajanjaksoon ajoittuu myös Akilleen ajajien kulta-aika Porvoon Ajon historiassa.

 

Akilleen ajajista voiton ottivat: 1953 Nisse Henriksson, 1954 Ruben Forsblom, 1955 Juhani Marttinen, 1962 Kaj-Uno Johansson, 1963 Eero Karhu, 1967 Pertti Karhu, 1968 Ole Wackström. Sitten seurasikin Porvoon Ajon kaikkien aikojen voittajan Akilleen Harry Hannuksen valtakausi: 1972 Harry Hannus, 1973 Harry Hannus, 1974 Harry Hannus, 1975 Harry Hannus, 1976 Harry Hannus, 1977 Harry Hannus, 1978 Harry Hannus, 1979 Patrik Wackström, Akilles ja jälleen 1980 Harry Hannus, ja vielä vuonna 1983 Harry Hannus. Hannus voitti Porvoon Ajon kaikkiaan yhdeksän kertaa.

70-luku - Vuosikymmenen nimi oli Harry Hannus

Harry Hannus osallistui vuonna 1970 maantiekilpailuun Leicesterin maailmanmestaruuskilpailuissa Iso-Britanniassa. Hannus valitettavasti diskvalifioitiin. Joukkuetempossa Suomen joukkue sijoittui viidenneksitoista.

 

Vuonna 1971 Mendrision maailmanmestaruuskilpailuissa Sveitsissä Harry Hannus sijoittui maantieajossa kahdenneksitoista ja Ole Wackström oli 89. Joukkuetempossa he sijoittuivat Suomen joukkueessa kymmenenneksi.

Vuonna 1971 seuran nimi muutetaan nimeksi Borgå Akilles- Porvoon Akilles.

 

Ole Wackström ja Harry Hannus osallistuivat Munchenin olympiakisoihin vuonna 1972. Molemmat joutuivat keskeyttämään maantiekisan. Joukkuetempossa Suomen sijoitus oli 18.

Vuonna 1973 Harry Hannus sijoittui hienosti kuudenneksi maantieajossa Espanjan San Sebastianissa ajetuissa maailmanmestaruuskisoissa. Lisäksi hän sijoittui 14. 4 km rata-ajossa, Lasse Munther joutui keskeyttämään maantieajon junioreiden EM-kisoissa 

Pyöräilyuransa jälkeen Olesta sukeutui hieno valmentaja, jonka kannustava ja isällisen kärsivällinen ote ohjasi harjoittelemaan oikein ja sai monen nuoren innostumaan pyöräilystä. Hänen suojateistaan kasvoi useita tekijämiehiä ja -naisia suomalaisen pyöräilyn huipulle. 

Olen ensimmäiset valmennettavat olivat hänen omat poikansa Patrick ja Sixten, jotka molemmat kilpailivat sekä MM- että olympiatasollo. Kovat kirijalat omannut Patrick voitti mm. Porvoon Ajon vuonna 1978. Sixtenistä leivottiin dramaattisesti Pohjoismaiden mestari kymmeniä vuosia jälkikäteen, kun hänet kirkkaana voittajana diskattiin ennen maaliviivaa tehdyn tuuletuksen jälkeen. 

 

Ole toimi Suomen joukkueen valmentajana useammissa MM- ja olympiakisoissa. Olella oli useita ”opetuslapsia”, joille hän jakoi laajaa kokemustaan ja suurta osaamistaan urheilun saralla.Olen valmennettavia olivat mm. Iiris Karhu, Marek Salermo, Kimmo Karhu, Päivi Karhu. Hän toimi myös monta vuotta SFI:n pyöräilyjaoston valmentajana.

Munchenissa. Seuraavana vuonna 1974 Harry Hannus oli 21. maantieajossa ja 17. 4 km:n rata-ajossa Montrealin MM-kisoissa. Magnus Mansner ja Lasse Munther osallistuivat junioreiden EM-kisoihin Varsovassa.

Vuoden 1975 MM-kisat ajettiin Liegessä. Harry Hannus keskeytti maantieajon ja sijoittui kolmanneksitoista. 4 km:n rata-ajossa.

 

Junioreiden EM:ssä Suomea edusti Akilleksen joukkue Patrick Wackström, Magnus Mansner, Frank Högström ja Peter Backman : Joukkueen sijoitus oli 21. joukkuetempossa.

Montrealin olympialaisissa vuonna 1976 Harry Hannus sijoittui 20. maantiekisassa ja 12. 4 km rata-ajossa. Patrick Wackström sijoittui 12. maantiekisassa ja 20. 3 km rata-ajossa junioreiden EM-kisoissa Goikissa Hollannissa.

Venezuelan San Cristobalin MM-kisoihin vuonna 1977 osallistuivat Harry Hannus, Patrick Wackström ja Magnus Mansner. Hannus oli tuohon aikaan jäätävässä kunnossa. Hän kesti erinomaisesti helteistä ilmaa ja oli elementissään vuoristoisessa maastossa. Pääjoukosta karkumatkalle lähteneestä nelikosta Hannus jäi yhdessä nousuista, kun kisan ainoa heikko hetki osui kohdalle. Hannus kuitenkin piristyi ja saavutti melkein minuutteja karkumatkalla olleet. Muutama kilometri matkaan lisää niin hänestä olisi leivottu maailmanmestari. Hannus sijoittui kuitenkin hienosti neljänneksi maantieajossa ja oli sijalla 13 4 km:n ratamatkalla. Wackström ja Mansner keskeyttivät maantieajon. Patrick Wackström oli 19. 1 km rata-ajossa. Neljän kilometrin joukkueajossa Suomen joukkue, Harry Hannus ja Patrick Wackström tulivat sijalle 13.

Nürnburgringin ja Münchenin MM-kisoissa vuonna 1978 Harry Hannus, Patrick Wackström ja Sixten Wackström menestyivät seuraavasti: Harry Hannus sijoittui 13. maantiekilpailussa ja 12. maantieparitempossa yhdessä Patrickin kanssa. Patrick Wackström sijoittui maantieajossa 89. ja neljän kilometrin joukkueajossa yhdessä veljensä Sixtenin kanssa kuudenneksitoista. blev 89. Sixten Wackström oli lisäksi 24. kilometrin rata-ajossa.

 

Samana vuonna junioreiden maailmanmestaruuskisoissa Sixten Wackström sijoittui hienosti 7. maantiekilpailuissa, viidenneksi 3 kilomterin rata-ajossa sekä 12. kilometrin rata-ajossa New Yorkissa Yhdysvalloissa.

Vuoden 1979 MMkisoissa Valkenburgissa Alankomaissa Harry Hannus, Patrick Wackström, Sixten Wackström ja Magnus Mansner taistelivat niin maantiellä kuin radallakin. Harry Hannu oli 15. ja Magnus Mansner 85. maantieajossa. Joukkuetempossa Suomen joukkue Harry Hannus, Patrick ja Sixten Wackström sijoittuivat 15. Sixten Wackström tuli 21. jaPatrick Wackström 27. 4 km rata-ajossa, ja joukkueajossa Patrick ja Sixten olivat kuudensiatoista Sixten sijoittui vielä 18. yhden kilometrin rata-ajossa.

1980-1989 - Hannus, Wackströmit ja Magnus Mansner

Akilleen Harry Hannus, Patrick Wackström ja Sixten Wackström vahvistuksenaan Tampereen yrityksen Kari Puisto osallistuivat vuonna 1980 Moskovan Olympialaisiin valmentajanaan Ole Wackström. Tulos oli kova maantieajon joukkueajossa, sillä Moskovasta tuli kuudes sija. Se on edelleen paras joukkueajosijoitus suomalaisessa pyöräilyhistoriassa. Hannus sijoittui 12. maantiekilpailussa, Sixten Wackström joutui keskeyttämään. Joukkuentempossa Hannus ja Wackströmin veljekset olivat seitsemänsiä. Neljän kilometrin tat-ajossa Sixten oli 11.  T.

Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa Sixten Wackström voitti kultaa henkilökohtaisessa maantieajossa vuonna 1980 sekä 4 000 metrin takaa-ajon henkilökohtaisessa ja joukkuekilpailussa vuonna 1984. Vuoden 1980 maantieajon palkintojenjaossa hän sai alun perin hopeamitalin, koska hän irrotti kätensä ohjaustangosta ennen maaliviivaa ja hänet silloisten sääntöjen mukaisesti pudotettiin lopputuloksissa oman ryhmänsä viimeiseksi eli tuossa tapauksessa toiseksi. Tämä oli aikansa järkyttävä ja epäoikeudenmukainen skandaali. Suuri voiton  riemu vaihtui karvaaseen hopeaan. Lopulta oikeus voitti, kun mestaruusarvo palautettiin hänelle, mutta vasta vuonna 2000.

Seuraavana vuonna 1981 Akilleen Patrick Wackström, Sixten Wackström ja Magnus Mansner osallistuivat Prahan ja Brnon MM-kisoihin. Joukkuetempossa he muodostivat Suomen joukkueen ja sijoittuivat 17. Neljän kilometrin ratakisassa Sixten 17 ja Patrick W 24. Joukkueajon neljällä kilometrilla veljekset olivat sijalla 11.  Akilleen Magnus Mansner, oli erittäin kiriherkkä ja taktisesti viisas ajaja, hän  alitti usein alitti maalivaatteen kotimaan kilpailuissa ennen olympiaedustajia.

Vuoden 1982 MM-kisat pidettiin Leicesterissä. Harry Hannus sijoittui maantiekilpailussa 36, Patrick Wackström keskeyttiJoukkuetempossa suomen joukkue Hannus ja Patrick Wackström joutui keskeyttämään. 4 km rata-ajossa Sixten Wackström oli 28. Neljän kilometrin joukkueajossa. Suomen joukkueen muodostivat veljekset Patrick ja Sixten ja ajoivat sijalle 16.

 

1983 pyöräilijät Harry Hannus, Patrick Wackström, Sixten Wackström ja Iris Karhu osallistuivat MM-kisoihin Sveitsin Zürichissa ja Alterheimissä. Joukkuetempossa suomen joukkue Harry Hannus, Patrick ja Sixten Wackström olivat sijalla 11. Hannus ja veljekset Wackström joutuivat keskeyttämään maantiekilpailun.

Los Angelesin olympiakisoihin 1984 osallistuivat Akilleksen pyöräilijöistä tuttu kolmikko Harry Hannus, Patrick Wackström ja Sixten Wackström.

 

Harry Hannus oli maantiekilpailun 31. ja Patrick Wackström 38.Joukkuetempossa Akilleksen kolmikko oli 13. Sixten Wackström oli 4 km ratakisassa 20.

Patrick Wackström osallistui MM-kisoihin Bassanossa ja Giavera del Montellossa Italiassa 1985 . Joukkuetempossa Suomen joukkue ja Patrick sijoittuivat sijalle 19. Maantiekilpailun Patrick joutui keskeyttämään. Samoissa kisoissa naisten maantiekilpailussa Iiris Karhu sijoittui 65. Kimmo Karhu puolestaan osallistui junioreiden MM-kisoihin Stuttgartissa ja sijoittui 74. maantiekilpailussa.

Vuonna 1986 Kimmo Karhu osallistui junioreiden MM-kisoihin Marokossa ja oli maantieajossa 101.

IMG_4299_edited.jpg

Suurten voittajien, Kari Myyryläisen ja Kjell Carlströmin

aika Porvoon Ajossa

Vuonna 1984 Ruotsi palasi voittokantaan, kun Erik Nyholmer otti voiton. Ruotsiin menivät myös vuosien 1986 ja 1987 voitot Peter Jonssonin ottaessa voitot.

 

Nuori Kari Myyryläinen otti ensimmäisen kuudesta voitostaan v. 1985. Myyryläinen voitti myös 1988, 1989, 1992, 1995 ja 1996. Akilleen ajajia ei ole voittajien joukossa nähty sitten vuoden 1983, mutta Akilleen eri seuroja edustaneet kasvatit ovat kuitenkin voittaneet Porvoon Ajon useasti kärjessä hienon ammattilaisuran tehnyt Kjell Carlström vuosina 1998 TuUL;n paidassa, 2001, 2002, 2003, 2009 ja 2011. Carlström edusti tuolloin viimeaikojen suomalaista mahtitiimiä TWD-Länkeniä. Akilleen kasvatti Oscar Stenström, TuUL voitti v. 1999 ja Marek Salermo vuosina 2005 ja 2008.

Porvoon Ajon Hellracer-palkinto Suomen pyöräilyn epävirallinen Hall of Fame

Aivan viime aikoina voittajia tullut tasaisesti Suomesta ja ulkomailta. Ulkomaisista voiton ottivat Alexander Gingsjö, Ruotsista 2010, 2012 Janek Tombak, Virosta, 2015 TWD-Länkeniä edustanut Ben Carman, Australiasta ja vuoden 2017 voittaja Sebastiaan Pot, Alankomaista. Vuonna 2018 voitto meni Viroon Peeter Pungin voittamana. Vuonna 2019 saatiin pitkästä aikaa porvoolainen voittaja ja Akilleen kasvatti ja Kerkkoon oma poika Joonas Henttala otti selvän voiton. Henttala edusti IBD Cyclingiä ja ammattilaistalliaan Team Novonordiskiä.

Porvoon Ajon on loistava pitkää historiaa juhlittiin vuonna 2018 ajojen 90. juhlavuonna. Vuonna 2015 Porvoon Ajon voittaja Patrick Wackström Akilleen Pyöräilyn puheenjohtaja Ari Långsjö ideoivat Ajon maineen kehittämisestä palkinnolla, johon kaiverretaan kaikkien voittajien nimet vuodesta 1926 alkaen. Projektia tehtiin kaikessa hiljaisuudessa kahden ja puolen vuoden ajan. Tavoitteena oli synnyttää kansainvälistä tasoa oleva uniikki palkinto. Vuonna 2018 Porvoon Ajoa kunnioitettiin uudella upealla palkinnolla, johon on kaiverrettu kaikki vanhat voittajat, ja johon tulevat voittajat kaiverruttavat nimensä. Palkinnon nimeksi tuli kilpailun perustajaa Raul Hellbergia ja hänelle 30-luvulla valmistettua Helracer-pyörää kunnioittaen Hellracer-palkinto. Palkinnon lahjoitti  Porvoon Energia Oy. Julkistustilaisuuteen olivat saapuneet Porvoon Ajon voittajista  Kjell Carlström,  Patrick Wackström, Harry Hannus, Kari Myyryläinen ja Ruben Forsblom.

Palkinnon on suunnitellut tamperelainen Jyrki Karvinen, joka on koulutukseltaan kultaseppämestari. Mestaritutkinnon hän suoritti vuonna 1988 ja gemmologian perustutkinnon vuonna 1986. Hän omistaa yhdessä vaimonsa kiviseppä Arja Karvisen kanssa Tampereen Kulta- ja Jalokivipaja Oy:n. Oman työnsä ohella hän on vuodesta 2007 toiminut päätoimisena tuntiopettajana ja kultasepän ammattitutkinnosta vastaavana Tyrvään käsi- ja taideteollisuus oppilaitoksessa. Jyrki Karvinen on tullut tunnetuksi mm. SM-Liigan Kanada-maljan, ”Pojan” alkuperäisen kopion tekijänä ja sen kunnossapitäjänä mestaruusjuhlien jälkeen. Hän huoltaa ja korjaa myös Suomen Jääkiekkomuseon palkintoesineitä. Karvinen on tehnyt myös Kalle Kaiharin teettämänä Tampere-talon laulelmakilpailun kiinnityspalkinnon, Näsinneulan pienoismallin.

IMG_3177.jpeg

Legendaarisen, Suomen kovimman kansainvälisen kilpailun Porvoon ajon voittajat – Borgåloppets vinnare sedan 1926

. 1926 Raul Hellberg, Akilles

. 1927 Raul Hellberg, Akilles

. 1928 Raul Hellberg, Akilles

. 1929 Raul Hellberg, Akilles

. 1930 Raul Hellberg, Akilles

. 1931 Nils Welin, SWE

. 1932 Raul Hellberg, Akilles

. 1933 Thor Porko, GIF

. 1934 Raul Hellberg, Akilles

. 1935 Arne Berg, SWE

. 1936 Arne Berg, SWE

. 1937 Arne Koivisto, CK-36

. 1938 Arne Berg, SWE

. 1939 Hans Preiskeit, GER

. 1940 Hans Preiskeit, GER

. 1941 Åke Seyffarth, SWE

. 1942 Inga tävlingar under krigen

. 1943 Inga tävlingar under krigen

. 1944 Inga tävlingar under krigen

. 1945 Harry Jansson, SWE

. 1946 Rolf Bernheim, SWE

. 1947 Vilgot Bodin, SWE

. 1948 Thorvald Högström, Akilles

. 1949 Olle Wickholm, SWE

. 1950 Thorvald Högström, Akilles

. 1951 Bengt Fröbom, SWE

. 1952 Bengt Fröbom, SWE

. 1953 Nils Henriksson, Akilles

. 1954 Ruben Forsblom, Akilles

. 1955 Juhani Marttinen, Akilles

. 1956 Ronald Ström, SWE

. 1957 Aatos Sivén, IK-32

. 1958 Paul Nyman, P-P

. 1959 Juhani Pirskanen, HV-V

. 1960 Unto Hautalahti, NivU

. 1961 Unto Hautalahti, NivU

. 1962 Kaj-Uno Johansson, Akilles

. 1963 Eero Karhu, Akilles

. 1964 Raimo Honkanen, TuUL

. 1965 Olavi Aalto, Master

. 1966 Raimo Honkanen, TuUL

. 1967 Pertti Karhu, Akilles

. 1968 Ole Wackström, Akilles

. 1969 Raimo Suikkanen, LaPy

. 1970 Mauno Uusivirta, TuUL

. 1971 Kalevi Eskelinen, P-T

. 1972 Harry Hannus, Akilles

. 1973 Harry Hannus, Akilles

. 1974 Harry Hannus, Akilles

. 1975 Harry Hannus, Akilles

. 1976 Harry Hannus, Akilles

. 1977 Harry Hannus, Akilles

. 1978 Harry Hannus, Akilles

. 1979 Patrick Wackström, Akilles

. 1980 Harry Hannus, Akilles

. 1981 Risto Niemi, TaSi

. 1982 Risto Niemi, TaSi

. 1983 Harry Hannus, Akilles

. 1984 Erik Nyholmer, SWE

. 1985 Kari Myyryläinen, HyPo

. 1986 Peter Jonsson, SWE

. 1987 Peter Jonsson, SWE

. 1988 Kari Myyryläinen, Reynolds

. 1989 Kari Myyryläinen, LeGo

. 1990 Juha Kakko, RantaP

. 1991 Tapio Niemi, TY

. 1992 Kari Myyryläinen, HyPo

. 1993 Pasi Hotinen, HyPo

. 1994 Peep Mikli, EST

. 1995 Kari Myyryläinen, TuUL

. 1996 Kari Myyryläinen, TuUL

. 1997 Esa Skyttä, TuUL

. 1998 Kjell Carlström, TuUL

. 1999 Oscar Stenström, TuUL

. 2000 Andrus Aug, TuUL

. 2001 Kjell Carlström, IF Länken

. 2002 Kjell Carlström, TWL

. 2003 Kjell Carlström, TWL

. 2004 Jussi Veikkanen, TWL

. 2005 Marek Salermo, CCH

. 2006 Mika Nieminen, LaKa

. 2007 Mika Nieminen, LaKa

. 2008 Marek Salermo, Team Velosport

. 2009 Kjell Carlström, TWL/ Liquigas

. 2010 Alexander Gingsjö, SWE

. 2011 Kjell Carlström, TWL/Sky Procycling

. 2012 Janek Tombak, EST

. 2013 Paavo Paajanen, TWL

. 2014 Matti Manninen, KoiI/Bliz Merida

. 2015 Ben Carman, TWL/AUS

. 2016 Samuel Pökälä, TWL

. 2017 Sebastiaan Pot, West-Frisia/NED

. 2018 Peeter Pung, Cycling Tartu/EST

. 2019 Joonas Henttala, IBD Cycling/Team Novonordisk

​. 2020 Inga tävlingar under koronavirus-kriset

Ole Wackström,

uusien ajajien

oppi-isä